keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Tervetuloa Mongoliaan


Saan Kätilöopistolla luettavaksi artikkelin
”Muutos lentosuunnitelmassa”.
Siinä verrataan downin syndroomaisen lapsen syntymistä
siihen, että Italiaan menon sijasta
olisikin päätynyt Hollantiin.

En ymmärrä vertausta.
Ei minun lentoni päätynyt tulppaanipellon laitaan,
me rysähdimme sisämongolialaiselle arolle
missä korviini ei kaiu oopperaa eikä chansoneita tai motetteja
vaan möreää kurkkulaulantaa.
Eikä minulle tarjota vaaleaa vehnäolutta
italialaisen viinin asemesta
vaan suuhuni kaadetaan väkipakolla kumissia, käynyttä tammanmaitoa
eikä täällä ole kanavia
kuten Venetsiassa tai Amsterdamissa
vaan tomua niin kuin Örgöössä, Ulan Batorissa
enkä hakemallakaan näe maisemassa arkkitehtonisia aarteita
vain pyöreitä jurttia
kuin vihreälle kankaalle pudonneita vanhanaikaisia nappeja,
kiiltäväselkäisiä hyönteisiä.

Mutta älkää ymmärtäkö minua väärin,
älkää tuomitko suvaitsemattomana:
Ei tässä mitään pahaa ole.
Minä rakastan omasta siemenestäni siinnyttä
ja pidän näistä aavoista aroista,
näistä vikuroivista hevosista
tästä vääräsääristen, vinosilmisten
matalakalloisten ihmisten lajista
mutta antakaa minulle aikaa sopeutua,
todellisia vertauskuvia mihin samaistua.

torstai 8. marraskuuta 2012

Bards & Shamans -kiertue

Kirjoittaja on mukana Runoviikko ry:n Bards & Shamans-runokiertueella.


http://www.vsrunoviikko.net/2012/bardsandshamans.html

torstai 1. marraskuuta 2012

Myyrä

Lapset ovat revetä innosta
kun viimein palaan autolle
märkää Myyrää kuonosta riiputtaen.

”Sellanen pienikin maksaa ainakin kolkyt euroa,”
lasten äiti miettii
ja laskee sitten mitä sillä saisi.
Kolmenkymmenen euron takiako rämmin lokakuun sateessa
öisen metsän halki
moottoritien laitaan
noutamaan roskakuormasta pudonnutta pehmolelua, kysyn.
Vaimoani naurattaa.

Lapset eivät kuuntele,
he suunnittelevat jo kuinka esittelevät Myyrän kerhokavereilleen.
”Sanotaan, että se löytyi metsästä”, tyttö sanoo
”Ei, kerrotaan, että me ostettiin se lelukaupasta”, poika hihkuu.

En sano mitään.
Isoina lapset kai muistelevat näitä, tuumin.

Että minkälaista se sitten oikein oli
se boheemilapsuus.